Saatteeksi
Kirjan tarina
Keväällä 2024 oli pitkä jakso jolloin olin sairaslomalla, mutta hyvässä kunnossa. Minulla ei ollut päivisin mitään tekemistä, joten keksin itselleni projektin. Aloin kirjoittamaan sairasteluaikojen päiväkirjoja sähköiseen muotoon, selkeämmin luettaviksi. Näin minun ei tarvitsisi enää joka kerta tulkita sekavia, tunteen vallassa sinne tänne kirjoittamiani pätkiä, jos haluaisin palata kirjoituksiini. Päiväkirjoja siirtäessäni innostuin kirjoittamaan täysin uutta tekstiä kokemuksistani ja kommentoimaan päiväkirjamerkintöjä. Päädyin kirjoittaamaan suoraan ja kaunistelemattomasti mielenterveysongelmista ja itsetuhoisuudesta.
Yhtenä päivänä istuin kirjoittamassa, kun ystävä sanoi että hän haluaisi lukea tekstini, kunhan saisin sen valmiiksi. Tästä heräsi ajatus, että ehkä muutkin olisivat kiinostuneita lukemaan tarinani. Olivathan monet seuranneet sairasteluani tietämättä kuitenkaan kaikkea, koska salailin paljon enkä jaksanut selitellä.
Nyt projektini on valmis. Olisin voinut jatkaa kirjoittamista ja valmiin tekstin muokkaamista loputtomasti. Tekstin kirjoittamisella on oma terapeuttinen vaikutuksensa, mutta vaikeiden asioiden loputon läpikäyminen ei enää tunnu hyvältä.
Olen tehnyt kirjaprojektissa mahdollisimman paljon itse. Teksti on kokonaan omaani, mutta mukana projektissa on ollut myös muita muun muassa oikolukemassa, auttamassa tekstinkäsittelyn kanssa, hankkimassa potilasasiakirjojani ja kommentoimassa tekstiäni.
"Hymyile, vastaa että kaikki on hyvin". Pidin kulissia yllä niin paljon kuin vain jaksoin. Todellisuus seinien sisällä oli kuitenkin jotain muuta.
Kaikki alla olevat kuvat on otettu samoihin aikoihin. Parhaimmillaan saman vuorokauden aikana.
Tämä on se mitä te näitte
ja tämä on se mitä koin.
"Ulkomaan lomalla olin saanut käsiini valtavan ison jäätelön. Myöhemmin löysin kuvan tästä hetkestä. Olin alle kouluikäinen, lomalla Kreikassa perheeni kanssa. Kuvassa makoilen rantatuolilla ja jaloissani on iso jäätelöpurkki. Ennen kuvan ottamista söin purkista tyytyväisenä jäätelöä, myös isä ja pikkuveli olivat syöneet samasta purkista, mutta kun huomasin että minusta otetaan kuvaa, työnsin purkin heti mahdollisimman kauas itsestäni. Koska eihän se olisi okei, jos minusta olisi kuva, jossa pitelen noin isoa jäätelöä. Joku saattaisi pian luulla, että olen syönyt sen kaiken itse. Suurin osa lapsista olisi varmaan poseerannut kuvassa iloisena, kun oli saanut lomalla valtavan jätskin. Mutta minä pelkäsin mitä muut voisivat ajatella".
Kirjassa mainitut kappaleet löytyy täältä:
https://open.spotify.com/playlist/1GIdFD55tqOdhzqytb1b9E?si=41eb74f97e6d42a1